Vaihdettiin paikkakuntaa ja oltiin Äitylin kanssa siivoomassa vanhaa asuntoa viimeistä kertaa. Popsi oli tässä vaiheessa ollut kateissa kaksi kuukautta. Naapurit oli onnistuneet saamaan näköhavaintoja, mutta me ei yhtäkään! Äiti sitten tuli kämppään ja sanoi, että nyt se Popsi on ihan ulkooven lähettyvillä, joetn kengät jalkaan ja juoksujalkaa ulos. Häntä paljasti, oli unohtanut sen pensaan ulkopuolelle..
Raukkaparka oli ihan nääntynyt, villiintynyt ja muutekin huonossa kunnossa. Naapureista löytyi ihania ihmisiä ja saatiin Popsille oma kantokoppa. Eipä siinä muutakun eläinlääkärille.

Entisellä löllykällä oli enää painoa 1,2kg, iho kauttaaltaan tulehtunut ja takapäässä tulehdus kun pitkät karvat ja ripuli oli sotkeutuneet. Kyselin, että onko järkeä pitää hengissä, mutta eläinlääkäri oli sitämieltä että kissat on silkeitä. No. Ajattelin antaa alkuksi muutamanpäivän armonaikaa. Joten eristyksiin sauna osastolle, ettei poikanen ja Elviira kissa pääse kiusaamaan. Vettä ja ruokaa ruutalla pienissä erissä, märällä pyyhkeellä silittelyä että puhdistuisi. Antibiootit alkoi vaikuttaa, iho parani ja karva alkoi lähteä laattoina pois. Popsi kyllä tykkäs kun niitä "repi" irti, varmasti kutitti! Mutta osas kyllä ilmaista kun kynimishetki oli ohi :) Parissa kuukaudessa horjuva kävely alkoi muuttua paremmaksi.

Edellisessä asunnossa oli joutunut kääntämään ovenkahvat ylöspäin koska tämä raivostuttava pikku pallero osas avata ne ja täällä uudessa sitä ei ollut tarvinnut vielä tehdä. Mutta kyllä pieni hymy unisen ihmisen kasvoille tuli kun kerran keskellä yötä Popsi hyppäs makkarin ovenkahvaan tuli olo "nyt se on entisensä" :)
Nyt on taas kahvat käännetty ja Popsi ihana itsensä. Tosin vähän säikympi kuin ennen matkaansa. 
Sitkeä pikku tiikeri

Niitä alkuajan kuvia en tänne laita, lähtisivät varmaan nettiin kiertoon eläinrääkkäyskuvina...

Mutta tässä pari kuvaa karvaa kasvattavasta pallerosta :)